| Hankkeen julkinen kuvaus |
| Antarktiksen otsonikato on näkyvin ilmakehän muutos sitten 1980-luvun ja on johtanut dramaattisiin muutoksiin maahan lankeavassa UV-säteilyssä. UV-säteilyyn vaikuttavat otsonikerroksen lisäksi kuitenkin myös muut tekijät, erityisesti pilvisyys, aerosolimäärä sekä lumipeite- ja merijääolosuhteet (albedo). Mallitutkimukset ennustavat otsonikerroksen toipuvan Montrealin protokollan ansiosta mutta on mahdollista,että ilmastonmuutos kylmentää stratosfääriä siinä määrin, että toipuminen on ennustettua hitaampaa. Meridionaalisen kiertoliikkeen ennustettu nopeutuminen ilmaston muutoksen vaikutuksesta voi muuttaa napa-alueiden ilmakehän dynamiikkaa ja koostumusta. Projektissa tutkittiin tähän liittyviä mutkikkaita vuorovaikutuksia monipuolisella havainnoinnilla ja ilmakemian malleilla. Näkökulma on bi-polaarinen. Etelämantereen lisäksi myös pohjoista otsonikerrosta tutkittiin intensiivisesti. Projektissa kehitettiin sen aiemmissa vaiheissa syntynyttä laajaa kansainvälistä yhteistyötä. |